Ennen korona-aikaa pääsin täällä Tansaniassa paikallisen koripallojengin harjoituksiin mukaan ja kävinkin pelaamassa mukavan porukan kanssa useamman kerran viikossa. Virallisiin peleihin minut tietysti myös kohteliaisuutena kutsuttiin, mutta oman arvioni mukaan oli vielä parempi pysyä harjoituksissa ennen kuin donkki irtoaisi hieman lennokkaammin ja jalka riittäisi päiväntasaajan olosuhteissa aktiiviseen puolustamiseen.
Eräänä iltana harjoituksissamme peli oli erityisen tiukka. Melko hyvästä fysiikastani huolimatta omat donkkini eivät ole kovin voimakkaita, toisin kuin keskimäärin kaksi päätä lyhyempien pelikaverien. Puolustin kuitenkin sisukkaasti ja tällä taistelulla korvasin osittain sen minkä taidoissa hävisin. Kuitenkin pelin loppupuolella jalka alkoi painaa muiden vielä iloisesti juoniessa luovia pelikuvioitaan.
Vastapuolella pelannut Juma huomasi väsymykseni, teki syöttöharhautuksen ja ohitti minut näyttävästi viimeistellen koko nöyryytykseni erittäin fyysiselle donkilla. Donkin jälkeen hän kuitenkin huikkasi minulle ystävällisesti ”Nzuri, Nzuri kidogo. You are getting better!” eli ”hyvä, hyvä, pikkuinen. Olet kehittynyt!” (mainittakoon, että olen 190cm).
Jäin korin alle maassa istuen ihmettelemään tuota suoritusta. Samalla huomasin, että takalevyn alimmainen poikkilauta, jossa korirengas oli kiinni, antoi pelin ratkaisseen suorituksen johdosta periksi. Korirengas väänsi siis takalevyn alimman poikkilaudan irti irvistämään muusta takalevystä.
Tässä vaiheessa kertomusta pyytäisin sinua arvoisa lukija pohtimaan seuraavaa kysymystä ja vaikka kirjaamaan itsellesi ylös ratkaisun ennen kuin jatkat lukemista.
Kysymys: Miten korjataan koripallokori takaisin pelikuntoon?
Oma ratkaisuni: ”Helppo homma.”, tokaisin mielessäni samalla kun tehokkaana ongelmanratkaisijana aloitin jo tekemään listaa mitä korjaukseen tarvittaisiin:
Ruuveja arviolta 20 kpl (5+5 kumpaankin päätyyn, 5+5 kumpaankin juoksuun),
Prikat etteivät ruuvit korkkaa heti uudestaan,
Ruuvimeisseli tai porakone,
Tikkaat kotoa mukaan, jotta pääsee helpommin työskentelemään.
Olin lähes saanut listan mielessäni valmiiksi, kun vallitsevan valtakielen Swahilin vajavaisten taitojeni takia Juma päätti kysyä minulta englanniksi: ”Dani, do you have a hammer?”
Tietenkin omistin vasaran, olin ostanut pakin täyteen työkaluja heti ensimmäisten Tansania viikkojen aikana ja itseasiassa tuo pakki sattui olemaan autoni takakontissa.
Vastasin Jumalle: ”Dio!”, ja juoksin autolle hakemaan vasaraani.
Saavuin takaisin kentälle. sillä aikaa Juma oli käskyttänyt nuorimmat pelaajat keräämään kentän laidoilta kaikki kokispullojen kruunukorkit ja James oli nostanut pienen, mutta jäntevän takamiehemme Barakan, olkapäilleen seisomaan.
Juma projektipäällikkönä viittoi minulle, että anna vasara Barakalle ja mene etsimään lisää korkkeja. Saimme junioreiden kanssa kokoon tarvittavan määrän korkkeja. Keräyksemme aikana Baraka oli vasaran v-puolella irrottanut saman määrän nauloja takalevystä korkanneesta laudasta.
Naulat ja vasara ojennettiin Jumalle, joka käden käänteessä naputteli naulat läpi kruunukorkeista savimaa-alustalla, jotta naulat eivät tylsyisi enempää. Sen jälkeen nämä ”prikalliset naulat” ojennettiin yläilmoissa odottelevalle Barakalle. Hän liikkuvaa henkilönostintaan Jamesia ohjaillen toteutti kunnostuksen.
Lopputuloksena koripallokori oli taas pelikunnossa. Korjaukseen käytettiin luovasti soveltaen olemassa olevia materiaaleja ja resursseja.
Sain vasarani takaisin, moikkasin jokaista pelikaveria erikseen kuten tapana on ja istuin autooni. Ajoin kotiin miettien, että tuolta koripallokentältä saattaisi löytyä voittava joukkue melko moneen luovan suunnittelun tai ongelman ratkaisun kilpailuun tai projektiin.
Mitä siis opin kyseisen illan peleistä?
1) Opin, että Juma katsoo alas kenkiinsä ennen syöttöharhautukseen lähtemistä.
2) Opin esimerkin mukaisesta luovasta ongelman ratkaisusta, jossa resurssit ovat rajalliset, mutta loppupeleissä yllättävän monipuoliset. Samaa toimintamallia voi mielestäni soveltaa muissakin ympäristöissä.
3) Universaalimpana oppina mukaan lähti seuraava ajatus:
Toimintaympäristöään tulee malttaa tarkastella moniulotteisemmin ja avoimemmin mielin, ei rynnätä ensimmäisenä tutun ja turvallisen ratkaisun pariin. Näin voi jopa säästää kuluja, uusiokäyttää resursseja tehokkaammin ja kehittää toimintaympäristö takaisin pelikuntoon jo samana iltana ilman turhaa tikkaista haaveilua.
Kiitos, että sain jakaa tämän kokemuksen kanssasi!
Terkuin,
Taneli Kivelä
Luova strategisti ja perustaja, Chindicom
Ps, Kun kaipaat luovaa ajattelua ja toteutusta yrityksenne tai järjestönne viestinnän sekä markkinoinnin tueksi, niin otathan yhteyttä.
Helpoiten yhteyden saat:
Kontaktoimalla minut LinkedInissä
Laittamalla minulle viestin Whatsappissa numeroon +35850 564 3924
Lähettämällä viestin yhteystietolomakkeen kautta (siirry klikkaamalla tästä)
Kirjoittaja Taneli on Chindicomin luova strategisti ja perustaja. Hän tutkailee maailmaa avopuolisonsa työkomennuksen johdosta luoteis-tansanialaisesta maaseutukylästä käsin ja tuottaa erinomaisen hyvää viestiä Chindicomin asiakkaille etänä päiväntasaajan tietämiltä.
Chindicomin blogissa Taneli reflektoi kokemaansa ja näkemäänsä pyrkien sanoittamaan oivalluksia lukijoiden iloksi. Blogi päivittyy säännöllisen epäsäännöllisesti, joten otathan Chindicomin seurantaan LinkedInissä tai Facebookissa, niin saat ensimmäisten joukossa tiedon uusista julkaisuista.